sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hevoset kotiin!

Oli normaali harmahtava ja pilvinen ilma. Jostakin pilvien lomasta aurinkokin kuitenkin näyttäytyi, mutta muuten oli todella hämärää. Lunta ei vieläkään ollut maassa. Nyt oli kuitenkin vihdoin koittanut se päivä, jota olin odottanut uskomattoman kauan. Perheeni hevoset olivat vihdoin muuttaneet kotiin omalle tallillemme. Nuoruudessanihan olimme asuneet suurella kilpahevostallilla, mutta siitä oli jo muutaman vuotta aikaa. Nyt kuitenkin olimme saaneet aikaiseksi rakentaa neljän hevosen tallin pihaamme. Kenttä oli vielä hieman kesken, mutta muuten kaikki oli valmista hevosten saapumista varten. Tallimme on kaunis, valkoiseksi maalattu puutalli, josta löytyy karsinoiden lisäksi lämmin varustehuone, josta löytyy myös pieni jääkaappi ja sohva. Varustehuoneen ovesta pääsee rehuvarastoon, josta löytyy myös suuret hyllyt hevosten loimia ja huopia, sekä muita tavaroita varten.

Hevosemme olivat saapuneet hetki sitten ja ne olivat vasta tutustumassa tarhoihinsa. Tarhoja oli kaksi ja molemmat olivat siistit valkoiset lautatarhat, joista toisessa oli tehosteena vielä sähkölangatkin, sillä siinä tarhassa asuivat nuoret puoliveriorini Perri ja Motto. Toisessa tarhassa oli tilastoponitammani Madde ja äitini vanha friisiläistamma Typy. Madde oli kasvattanut jo aivan valtavan talvikarvan, mutta Perri ja Motto joutuivat nyt jo olemaan kevyttoppaloimet päällänsä, sillä ne oli ollut pakko klipata.
"Bea lakkaa haaveilemasta! Tuu auttamaan näitten tavaroitten kanssa!" kuulin äitini Alexandran huutavan peräkärrymme luota. Tottakai kaikki tavarat oli pakko hakea kerralla ja oikein peräkärryn kanssa. Huokaisten lähdin kävelemään peräkärrylle.

Vihdoin kaikki tavarat olivat paikoillaan. Tavaramäärästämme päättelisi varmaan, että tallissa asuisi kunnon hevoslauma. Löytyihän meiltä sentään kahdeksan satulaa ja kahdeksat suitset. Varustehuone näytti suoraan sanottuna todella kotoisalta.
"Bea, kai sä muistat, että karsinoihin pitää tuoda vielä lisää kuiviketta?" kuulin samassa äitini äänen tallin puolelta.
"Joo joo, mä hoidan", tokaisin ja lähdin tallin oven kautta hakemaan kottikärryjä, joiden kanssa sitten suuntasin turvevarastollemme. Vaikka nyt tulisikin olemaan vielä enemmän tallillaoloaikaa, ei minun ainakaan tarvitsisi hyppiä monella eri tallilla yhden päivän aikana.

- Bea

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti